Työvoimapolitiikan suunta oikeaan

Verkkohesari uutisoi tänään 8.7. (http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Työttömiä%20ryhdytään%20velvoittamaan%20vuokratyön%20vastaanottamiseen/1135228546186?ref=msn) uuden hallituksen patistavan entistä tiukemmin työttömiä työnhakijoita vastaanottamaan osa-aikatyötä, työtä oman osaamisalueen ulkopuolelta ja uutena vaihtoehtona työtä myös vuokratyötä tarjoavilta yrityksiltä.

Hienoa, voisi näin äkkiseltään sanoa. Suunta on ainakin oikeaan. Kantavan ajatuksen työllistämisyrityksissä ja työttömyyden (lue: ihmistä passivoittavan tilanteen) vähentämisessä kun pitäisi entistä selkeämmin olla suuntaan "ota sinulle valmiiksi Työvoimatoimiston kautta etitty ja tarjottu työ vastaan tai hanki ite ja pärjää omillas". Reilu peli. Ei yhteiskunnalla ole varaa alkaa kustantamaan ainakaan niiden henkilöiden elinkustannuksia, jotka pelkän nirppanokkaisuutensa vuoksi kieltäytyvät tarjotusta työstä.

Lisäksi työnhakijalle tarjotun työn suhteen "reagoimisaikaa" lyhennetään kahdesta viikosta neljään päivään eli neljän päivän sisällä on nyt työnhakijan otettava yhteyttä Työvoimatoimistosta osoitetun työn tarjoajaan, jottei menettäisi työttömyyskorvauksia määräaikaisesti. Tämä tuntuu järkevältä erityisesti nyt uudistetussa käytännössä, jossa vuokratyötäkin osoitetaan, sillä eihän siinä työtä tarjoavan tahon kannalta mitään mieltä ole, että lyhytaikaiseen työsuhteeseen nopeasti haluttu henkilö ottaakin yhteyttä vasta 13 päivän kuluttua.


Elämä on täynnä riskejä. On riski tulla pahoinpidellyksi pesismailalla, riski joutua nupistaan seonneen talitintin hyökkäyksen kohteeksi, jo klassisena nähty riski astua banaaninkuoren päälle ja liukastua. Monenlaisia riskejä. On jopa riski joutua työttömäksi eli vaille aktiviteettia, josta rahallista korvausta maksetaan. Vaikka kuinka oma työnantajayritys/-taho tuntuisi loputtomiin kestävältä ja aina pysyvältä, saattaa sekin jokin päivä loistaa poissaolollaan, minkä jälkeen voi tuntea olevansa tyhjän päällä.

Tähän väliin tuntuu liian kliseiseltä sanoa "mikään ei ole pysyvää", mutta sanonpa kuitenkin. Useimmiten eri asiat loppuvat jo hyvinkin varhaisesa vaiheesa.

Elämän karunkin luontoiset tosiasiat on siis vain hyväksyttävä. Ihmisellä kuitenkin varsin tyypillisenä ominaisuutena on se, että niin romahduksen kuin toisenkin jälkeen taas luita keräillen noustaan ylös ja jatketaan uudesta tilanteesta ponnistaen. Työttömäksi jäämisen tapauksessa tämän voi ajatella tarkoittavan sitä, että ensin hiukan katsotaan ympärille ja katsotaan, mikä tilanne on, jonka jälkeen lähdetään kohti uusia haasteita, vaikkapa kouluttautumaan uuteen tehtävään.

Yhteiskunnasamme on vielä työttömyystilanteita varten lanseerattu työttömyysturva, joka nyt pahimmalta rahapulalta pelastaa eritoten, jos on edellisen työsuhteen aikana tienatut rahat päässyt jo törsäämään. Työttömyysturva lienee erityisen tarpeellinen niille työttömäksi jääville, joilla alaikäisiä elätettäviäkin on ja jotka eivät siten kykene asuinpaikastaan 400 kilometrin päähän mennä tarjottua työtä tekemään. Ja varmasti on monenlaisia muitakin elämäntilanteita, joissa ensimmäisenä tarjotun työn vastaanottamisen ei katsota olevan vaadittavaa.

Ei tarjotusta työstä (lue: omatoimista varainhankkimista elinkustannuksiaan kattamaan) voi kuitenkaan kieltäytyä milloin vain ilman seuraamuksia. Niinpä Työvoimatoimistoon työnhakijaksi ilmoittautunut merkonimikin tarttukoon vain luutaan, jos hänelle tarjous siivoustyöstä lähialueella ilmoitetaan.


Muuten pikku vinkkinä näin kesäaikaan: jos olet työttömänä eikä kiinnosta lähteä vuokratyöfirman palkkalistoilta rakennustyömaille hikoilemaan, kuten minä olen parinakin kesänä tehnyt, Suomen metsissä kypsyy tänä kesänä mehevä marjasato. Ittelles marjat vuodeksi poimittuas voit jatkaa poimimista ansiomielessä ja tienata jopa enemmän kuin rakennustyömailla. Ja mikä parasta, saat itse päättää työaikasi.

Lähdenpä minäkin tänä kesänä marjoja hamuamaan, ja tuskin yhteen kertaan jää.